Höystämistä & kisuille heipat !

Mun tietokoneen supernopea toiminta turruttaa mun aivot. Ei kiesus.
No kuitenkin, tässä teille taasen postausta. Aiheina nuo meijän kisulit, kettuileva pyörä, tän päivän kokkaukset ja tuleva haaste. Mutta ensin, kuvia ! c:

Täys tohina päällä!

Alkuruokasalaatit: appelsiinia, hunajamelonia, pähkinöitä, salaattia

Alotetaas vaikka siitä aamusta. Jami jäi kotiin nukkumaan kovan migreenin takia ja meikä meinas lähteä hyvissä ajoin kohti koulua, koska kokkikamppeet kaipas silitystä ja muutenkin ois kiva mennä niin, ettei olis kiirettä. Pääsin ulos ja olin polkaisemassa pyörän jalkaa ylös kun se ei yhtäkkiä liikahtanutkaan. Senttiäkään. Ihmettelin siinä hetken ja yritin uudestaan. Ei mitään. Se oli jumittunut. Ei mitään hajua miten, mutta olipahan kuitenkin. Potkin ja nyin metallista tikkua minkä kerkesin ja tajusin kellonkin juoksevan siinä rinnalla hurjaa vauhtia. Kävin koputtamassa naapurin ovea, mutta tuloksetta. Jamistakaan ei ollut silloin apua, vuoteenomana kun oli. Vein kypärän takaisin kämpälle ja ajattelin että tässähän sitä sitten myöhästytään, kun pitää alkaa kävelemään. Menin takaisin ulos ja potkaisin pyörän jalkaa suutuksissani ja sitten se oikeni. Lennokkaasti sanoin muutamat kirosanat ja liidin ulos sisäpihalta. Sinne jäi pyöräilykypärä kämpän hyllylle.

Saavuin koululle onneksi suhteellisen hyvissä ajoin ja ehdin hyvin silittämään vaatteet ja ehdin vielä tasaksi tunnillekin. Huh. Mikään ei oo kamalampaa kun myöhästyä, varsinkin sillon kun minä myöhästyn kovin harvoin :D
Tänään meillä oli aiheina höystöt. Ja niitähän sitten tehtiin. Tässä listaa päivän töistä:

 Stroganov
Burgundinpata
Porsaanlihahöystö (kiinalainen versio)

Gulassi

Kalkkunawokki

Lihakääryleet

Poronkäristys

Sianlihakastike (=läskisoosi)

jälkkäriksi oli uuniomenaa, karamellisoitua kauraa, marjakastiketta ja vanilijacreemiä.

Minä tein parini kanssa Gulassia ja onnistui ihan hyvin. Opettaja sanoi, että kastike oli hieman pitkää (=liikaa nestettä lihaan nähden) ja maku olisi saanut olla vielä pistävämpi, kuten kyseisessä höystössä kuuluu olla. Olin kuitenkin tyytyväinen ja kehuja sateli hyvästä työskentelystä.

Loppusiivoukset sujuivat sutjakkaasti ja opettaja kertoi tämän olleen paras päivä meijän luokan kanssa :D noh, ollaan siis kelpuutettuja, hih.

Pukkarissa selvitin kissahommeleita tiiviiseen tahtiin. Viestejä oli sadellut Tori-fi'n jättämästäni ilmoituksesta, koskien Ossin ja Alman uutta kodinhakua. Muutama ihminen olisi halunnut erottaa sisarukset toisistaan, mutta Jamin ja mun mielestä se ei ollut kovin hyvä idea. Onneksi eräs nimeltä mainitsematon mies oli kiinnostunut ottamaan molemmat kissat maalle ulkokissoiksi. Täydellistä, aivan täydellistä. Laitoin viestiä takaisin ja sovittiin, että hän tulee noutamaan  kissat jo tänään.
Hakattiin hetki Peppiinan kanssa pyörän jalkaa ennenkuin päästiin kotmatkalle.
Kotona Jami oli jo toipunut migreenistä ja parin tunnin päästä lähti reippaana, jokseenkin väsyneenä, työrintamalle.
Mariia tuli luokseni vähän juttelemaan ja katsomaan kisuja, ennenkuin ne noudettaisiin.
Lopulta noutaja saapui kotiovelle ja Ossi tallusteli suoraa päätä oudonhajuiseen ja mielenkiintoiseen kuljetuskoppaan. Mies tuntui heti rakastuneen kahteen karvakorvaan ja jutteli niille mukavia. Almaa ujostutti vähän enemmän kuin Ossia, joka toivoi vain saavansa lisää ruokaa (molemmat olivat syöneet tosi huonosti, koska purkkiruoka ei ollut kelvannut, nirsot). Pian kisut oli pakattu koppiin ja kannettiin Mariian kanssa niiden tavaroita autoon. Ossin silmäkulmassa pilkotti seikkailunhalu ja Alman taas paniikki. Pikkuiset, reppanat :') Mies kiitteli kovasti ja toivotimme hyvät jatkot kisujen kanssa. Hän lupasi laittaa kuulumisia sähköpostiin silloin tällöin. Sisarukset pääsivät suurelle tontille ja vielä järven viereen! Voi onnenpäiviä!

Ja nyt ennenkuin kuulen yhtäkään kommenttia siitä, miten kissoja ei saisi ns, 'ottaa mielijohteesta' tai 'kierrättää', niin jokaisella on aina omat syynsä, jos lemmikeistä joutuu luopumaan. Toisilla se on puhjennut allergia, toisilla rahan tai ajanpuute. Joillain ei ole varsinaista syytä ja jotkut eivät vain kertakaikkiaan jaksa huolehtia karvakorvistaan. Meillä suurin syy oli tihutyöt, joita joutui päivittäin seuraamaan vierestä, siivoamaan ja niistä torumaan. Nuo kauniit sisustustarrat, jotka sain asetettua kovalla vaivalla seinälle, katosivat yön aikana lattialle, kappaleiksi revittyinä ja pureskeltuina. Lisäksi, meillä on niin pieni asunto, että kaksi kissaa tylsistyy harvinaisen nopeasti neljän seinän sisällä, vailla ulkoilumahdollisuutta tai riittäviä aktiviteetteja. Tämä johti tihutöihin.
Ja nyt en halua kuulla kouluttamisesta tai lyhyestä pinnasta. Minulta löytyy kyllä taitoa molempiin, mutta jossain kulkee kuitenkin se raja. Noita kissoja hankittaessa en todellakaan voinut ennustaa, että ne alkaisivat käyttäytyä noin huonosti sisällä. Niillä oli niin tylsää ja ainoa asia mitä ne päivästä toiseen odottivat, oli ruokailut.

Halusin ilahduttaa Jamia erilaisella synttärilahjalla ja hän nautti joka hetkestä karvaturrien kanssa, kuten minäkin. Joskus polut vaan erkanevat suunniteltua aiemmin. Tämä oli ihan OK Jamille, sillä hän ei halunnut että itse otan stressiä kissoista. Minähän niiden jälkiä joka päivä siivoilin.

Kuitenkin. Ossi ja Alma ovat nyt siis uudessa kodissa, jossa niillä on paljon enemmän tilaa ja aktiviteetteja, kuin täällä meijän pienessä kaksiossa. Minulle tärkeintä oli kissojen hyvinvointi, joten tämä oli mielestäni oikea päätös niiden pitämisestä. Ainahan näistä oppii ja jälkiviisautta olen saanut osakseni. Mielijohteet ja lemmikit eivät sovi yhteen. 

Aiheesta toiseen, sain tuommoisen eleven haasteen ja toteuttelen sitä tässä jokin päivä! :) Nyt pitää mennä pikkuhiljaa nukkumaan, että jaksaa huomenna taas temmeltää keittiössä. Oikein hyvää viikkoa teille!