maanantai 20. tammikuuta 2014

Jubel - Klingande



Heippa taas kaikille täältä pakkasten seasta, hyrryr !

Pieni pause oli tuossa menossa, kun on kaikenlaista taas ollut tekeillä :) Eilen tulin Saarijärveltä, kun on kahden päivän vapaa menossa para-aikaa. Kameraa en muistanut ottaa mukaan taaskaan :C mutta mulla on teille aivan mahtavia uutisia, joiden ansiosta en meinaa pysyä tolpillani ! 
Ollaan nimittäin muuttamassa Jamin kanssa yhteiseen vuokrakämppään toiselle puolelle Jyväskylää, lähemmäs koulua ja keskustaa ! Siitäpä tuo muuttokuormakuva ounasteleekin... :D Muutetaan helmikuun alussa pieneen 40 neliön kaksioon, mistä aivan varmasti tulette näkemään kuvia, kunhan sinne päästään eka asettumaan :Dd oon ihan täpinöissäni ! en malta oottaa että pääsee levittämään matot lattialle ja lajittelemaan astioita keittiön kaappeihin ... huuih! :D 

Pääsee omaan rauhaan, eikä tartte sietää tota Jampan sienikämppistä, saa omat avaimet, etten jää toista kertaa oven ulkopuolelle keskellä alkavaa yötä (kerron tästä sattumasta lisää hieman myöhemmin) ja tulee olemaan niin paljon vapaampaa! :) Ei tartte lähteä viikonlopuiksi kotiin, muutenkuin vapaaehtoisesti ja Roomeokin ehkä muuttaa meidän kanssa tuonne jossain kohtaa, kun lemmikit sinne sallitaan. Oi vitsit! Pitää vaan käydä irtisanomassa tuo asuntolan kämppä ja hakea sieltä tavarat pois :) ah tätä odotuksen tunnetta!

Niin ja miksi jäin lukkojen taakse in the middle of the night? No siitä sattumasta voin syyttää aivan suoraan ja putipuhtaasti tuota ihanaa älypuhelintani. Olin lähössä iltavuorosta töistä kahdentoista jälkeen ja kännykässä oli 37% akkua jäljellä. Ajattelin, että jees kyl se riittää ja lähdin tepsuttelemaan kylmään pakkasyöhön ihan onnessani. Jami oli pyytäny soittamaan sitten kun pääsen alaovelle ja näin olin aikeissa tehdä. Toinen oli nimittäin niin väsynyt että pistänyt unten maille. No kaivoin puhelimen taskusta ja kappas, 1% akkua ! Hädissäni yritin saada aikaseksi soittoa, mutta eipä siitä tullut hevonpaskaa. Kännykkä delas ja jätti mut yksin seisomaan ulos. Hetken siinä mietin, että mitäs vittua mä nyt teen. Vaikka olisinkin pyytänyt lainaksi puhelinta joltain tuntemattomalta, mun olis pitäny soittaa eka äitille, että soittaa Jamille, kun hänen numeronsa on salattu. Ja ei, mulla ei tietenkään ollut avaimia taskussa.
Kaiken pienen onnen ansiosta asunnon pihassa oli G4S- vartiointiryhmän pieni toyota, joka oli käynnissä, eli kuski ei ollut oletettavasti kovin kaukana. Odotin niin kauan, että kyseinen henkilö saapui paikalle ja pyysin, että saisinko lainata sitä puhelinta, kun en tiennyt, oliko hänellä valtuuksia avata ovia. 
Hetken mies katto mua tosi pahasti ja vähän ihmetellen, naama peruslukemilla. Kyllästynyt? Vittuuntunut, no anteeks kauheesti. Tuli vähän semmonen olo, että teki mieli huutaa: Anteeks että oon olemassa, mun poikaystävä nukkuu väsymystään, hänen numeronsa on salattu, mä oon ihan vitun jäässä ja mun paska puhelin sammu, kun on näin helvetin kylmä! 
*hengittää syvään*

Hän kuitenkin päästi mut rappuun ja kulki ite vielä perässä, kun ei saisi kuulemma päästellä ihmisiä sisälle (no olisko mut pitäny vaan jättää pihalle...?). Menin pimputtamaan ovea sen neljä kertaa, ennenko Jamin kämppis tuli avaaman oven. Se oli vähän... väsyneen näkönen kaikkine mustine silmienympäryksineen ja roikkuvine ryhtineen... herätin varmaan senki. Sorge.
Jami heräs muutaman huoneen oveen kohdistetun koputuksen jälkeen ja kurkkas oven takaa ihan unisena, silmät sikkurassa. No mulle tuli tietenki kauhee puheripuli, eikä me sit ihan heti nukahdettukaan. hohhoijjaa. 
Ette arvaa kuka raahaa nyt puhelimenlaturia joka paikkaan? Nope, en minä ainakaan :'D 

Ihana ilma ulkona! Menkää nauttimaan, niin minäkin kohtapuoliin kun  pitää lähteä keskustaan :)
Hyvää alkanutta kevättä !

4 kommenttia: