Hejsan alla ihmiset,
sshshs oon muistanut ja ehtinyt kirjottaa tänne joka päivä :D nyt nyt, en ota vastaan vastalauseita! Kiitos.
Mutta hei! Huomenna se loppuu; 33 päivää; 200 tuntia = TOP. Hiphurraa!
No oikeesti en ees oo varsinaisen thrilled eli innossani. Tai no tottakai kun pääsee takasin sivistyksen pariin Jyväskylään ja normaalia rytmiä takasin ja ah (: Pääsee käymään kaupassa taas! Ja kävelemään kouluun. En oo pahemmin kyllä jaksanu liikkua yhtään ylimäärästä noiden pitkien työpäivien jälkeen. Mutta se asia korjaantukoot nyt sitten.
Älkää kertoko Summiksen keittiöihmisille, mutta oon leiponu niille kiitokseks kakun. Tai noh, pohja on valmiina ja huomenna kokoan sen aamupäivällä ja hihi :D Tänään hyvästelin jo Saaran ja Sannan. Huomenna ojennan ton kakun sitte Reetille ja Annamarialle c: Muita en kerkeäkään sitte näkemään, mutta kakku nähkööt sitten mun puolesta :D
Koristelen tuon kakun banaaneilla, jotka leikkelen tähtien muotoon, kirsikoilla ja persikkalohkoilla. Kostutan pohjan mehulla ja nom nom :D Hilloa väliin ja voilá!
sshshs oon muistanut ja ehtinyt kirjottaa tänne joka päivä :D nyt nyt, en ota vastaan vastalauseita! Kiitos.
Mutta hei! Huomenna se loppuu; 33 päivää; 200 tuntia = TOP. Hiphurraa!
No oikeesti en ees oo varsinaisen thrilled eli innossani. Tai no tottakai kun pääsee takasin sivistyksen pariin Jyväskylään ja normaalia rytmiä takasin ja ah (: Pääsee käymään kaupassa taas! Ja kävelemään kouluun. En oo pahemmin kyllä jaksanu liikkua yhtään ylimäärästä noiden pitkien työpäivien jälkeen. Mutta se asia korjaantukoot nyt sitten.
Älkää kertoko Summiksen keittiöihmisille, mutta oon leiponu niille kiitokseks kakun. Tai noh, pohja on valmiina ja huomenna kokoan sen aamupäivällä ja hihi :D Tänään hyvästelin jo Saaran ja Sannan. Huomenna ojennan ton kakun sitte Reetille ja Annamarialle c: Muita en kerkeäkään sitte näkemään, mutta kakku nähkööt sitten mun puolesta :D
Koristelen tuon kakun banaaneilla, jotka leikkelen tähtien muotoon, kirsikoilla ja persikkalohkoilla. Kostutan pohjan mehulla ja nom nom :D Hilloa väliin ja voilá!
Ralla on muute ehkä ärsyttävi kissa ikinä :Dd toi valkomusta siis.
Mut ollaan ehkä antamassa noita pois, jos Maxin kenneliin syntyis musta maine coonin urospentu. Ainii, osa teistä ei tiiäkkää koko kissaa :D
Maxi tuli meille 2007 syksyllä. Siitä tuli semmonen 7 kilonen kahessa vuodessa ja se oli kyl yks hölmöimmist kissoist mitä oon ikinä nähny :D Just semmone tumpelo, kömpelö ja kiltti kun mikä. Kaikki tykkäs siitä ihan hirveesti ja se aiheutti kummastusta kuin myös ihastusta omalla olemuksellaan; se oli vaan niin hemmetin valtava. Kohtalo kuitenki päätti ryöstää tuon ihanan röhnön meiltä ja 2009 syksyllä 16.10. (pari päivää meikäläisen synttäreiden jälkeen) Maxia lähdettiin kaverin ja äitin kanssa kiikuttamaan Tampereelle eläinklinikalle. Syy moiseen oli se, ettei kissa jaksanut kävellä muutamaa askelta ennenku rojahti maahan ja alko huutamaan, siis ihan huutamaan. Parissa päivässä koko kissa oli ihan puolikuollu.
Testien jälkeen siellä sitten selvis, että Maxilla on leukemia = verisyöpä, eikä mitään ollu enää tehtävissä. Tai noh, jos oltais lähdetty viemään sitä Helsinkiin niin siellä se olis saanu mahan täyteen lääkkeitä ja muita hoitoja. Niitä olis sitte joutunu syömää koko loppuelämänsä, ei kiitos. Se ei olis ollu enää minkääntasosta kissanelämää.
Lähdettiin kotiin sieltä tyhjän kuljetuskopan kanssa. Oli se kyllä maailman paskin synttärilahja.
Maxi tuli meille 2007 syksyllä. Siitä tuli semmonen 7 kilonen kahessa vuodessa ja se oli kyl yks hölmöimmist kissoist mitä oon ikinä nähny :D Just semmone tumpelo, kömpelö ja kiltti kun mikä. Kaikki tykkäs siitä ihan hirveesti ja se aiheutti kummastusta kuin myös ihastusta omalla olemuksellaan; se oli vaan niin hemmetin valtava. Kohtalo kuitenki päätti ryöstää tuon ihanan röhnön meiltä ja 2009 syksyllä 16.10. (pari päivää meikäläisen synttäreiden jälkeen) Maxia lähdettiin kaverin ja äitin kanssa kiikuttamaan Tampereelle eläinklinikalle. Syy moiseen oli se, ettei kissa jaksanut kävellä muutamaa askelta ennenku rojahti maahan ja alko huutamaan, siis ihan huutamaan. Parissa päivässä koko kissa oli ihan puolikuollu.
Testien jälkeen siellä sitten selvis, että Maxilla on leukemia = verisyöpä, eikä mitään ollu enää tehtävissä. Tai noh, jos oltais lähdetty viemään sitä Helsinkiin niin siellä se olis saanu mahan täyteen lääkkeitä ja muita hoitoja. Niitä olis sitte joutunu syömää koko loppuelämänsä, ei kiitos. Se ei olis ollu enää minkääntasosta kissanelämää.
Lähdettiin kotiin sieltä tyhjän kuljetuskopan kanssa. Oli se kyllä maailman paskin synttärilahja.
Mutta joo :) Ei mulla nyt sitten muuta ollut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti